Työvaltaista oppimista Perhon tapaan

Utopeda-hankkeen myötä Ravintolakoulu Perhossa toteutettiin kaksi erilaista tapaa toteuttaa työvaltaista oppimista.  Pilottiryhmiä olivat 2013 opintonsa aloittanut tarjoilijan osaamisalan ryhmä ja 2014 aloittanut kokin osaamisalan ryhmä.  Ryhmissä on yhteensä 44 opiskelijaa.  Opiskelijat saivat olla itse mukana suunnittelemassa työvaltaista toteuttamistapaa.  Periaatteena kuitenkin on että ammattitaitovaatimukset on mahdollista hankkia kaikissa ammatillisissa tutkinnon osissa kokonaan tai osittain työssäoppien, sen mukaan, minkä opiskelija ja ohjaaja yhteisesti katsovat tarpeelliseksi.

Hankkeen tavoitteiden mukaisesti molemmissa ryhmissä on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yksilöllisiä ja joustavia oppimispolkuja opiskelijan tarpeiden mukaisesti. Ennen työssäoppimisjaksojen alkua opiskelijoita ohjattiin kokonaisena ryhmänä, jolloin kerrottiin yleisesti työssäoppimisjaksoista, toteuttamistavoista ja jatkotyöskentelystä. Myöhemmin opiskelijat saivat pienryhmä- ja henkilökohtaista ohjausta. Pienryhmät muodostettiin opiskelijoiden osaamisen perusteella. Henkilökohtaisen ohjauksen määrä vaihteli yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jokainen opiskelija sai henkilökohtaista ohjausta vähintään yhden kerran ennen työssäoppimisjaksoa. Ohjausta annettiin tämän lisäksi sähköisten viestimien välityksellä: Wilma, sähköposti ja WhatsApp.

Toteuttaminen on edellyttänyt ryhmiä ohjaavilta opettajilta, opiskelijahuollolta ja opinto-ohjaajilta hyvää yhteistyötä HOPS-prosessin toteutumiseksi.  Opiskelijoiden ammatillisen kasvun myötä opiskelijoiden omat henkilökohtaiset suunnitelmat ovat muuttuneet jatkuvasti mm. työelämän herättämien kiinnostuksen kohteiden mukaan tai omien vahvuuksien esille tulemisen myötä. Henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta on tullut todellinen ohjauksen apuväline.  Oppilaitosorganisaatiolta vaaditaan paljon ketteryyttä todellisten yksilöllisten ja joustavien työvaltaisten oppimispolkujen mahdollistamiseksi. Ohjaus on aloitettava aikaisessa vaiheessa ennen työssäoppimisjaksoa ja etenkin henkilökohtaiseen ohjaukseen on varattava riittävästi aikaa.

Ohjauksessa on pyritty korostamaan myös mahdollisen palkallisen työn merkitystä ammattitaidon hankkimisen näkökulmasta.  Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ollut tehokkaasti käytössä joko niin että kokonaisia tutkinnon osia on voitu suoraan tunnustaa työkokemuksen perusteella osaksi opintoja tai työkokemuksella opiskelija on hankkinut osaamista osittain eri tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten mukaisesti.  Etenkin tarjoilijaryhmässä miltei jokaisella opiskelijalla on osaamisen tunnustaminen yhdestä tai useammasta ammatillisesta tutkinnon osasta.

Toteuttamismallit

Tarjoilijaryhmän toteuttamismallina käytettiin oppilaitosmuotoisen opiskelun ja työssäoppimisen joustavia yhdistelmiä.  Käytännön toteutuksena kokeiltiin 2+3 mallia jonka mukaan opiskelija on viikossa kaksi päivää koulussa ja kolme päivää työssäoppimassa.  Opiskelijoiden palautteen mukaan malli toimii hyvin ja opettajien ohjaamiskokemusten mukaan todellinen dialoginen ohjausmalli mahdollistuu paremmin kun opiskelija on jatkuvassa kontaktissa oppilaitokseen.  Ohjauksen laatu paranee ja opiskelijat eivät ”katoa” samalla tavalla kuin aikaisemmin pitkien yhtenäisten työssäoppimisjaksojen aikana.  Työelämän toimijoiden ohjaustaakka myös kevenee kun opiskelija on paremmassa kontaktissa työtäohjaaviin opettajiin.  Järjestelmä jossa opiskelija on maanataisin ja tiistaisin koulussa ja työvuorot sijoittuvat lopuille viikonpäiville sopii ravintola-alalle hyvin.  Alkuviikon päivinä on yleensä hiljaista ja useat ravintolat saattavat olla jopa maanantaisin kiinni.  YTO-tutkinnon osan osien yhdistämiseen työssäoppimiseen työelämän edustajat ainakin toistaiseksi ovat katsoneet hyvin haastavaksi toteuttaa.

Kokkiryhmän toteuttamismallina on käytetty tapaa jonka mukaan opiskelija voi sujuvasti siirtyä milloin hyvänsä hankkimaan ammattitaitoa työvaltaisesti.  Ryhmänohjaaja ja ammatinopettaja käyvät järjestelmällisesti yhdessä opiskelijoiden kanssa läpi oppimisen tavoitteita ja sopivat jaksokohtaisesti toteuttamistavasta.  Toteuttamistapa on tuottanut erilaisia tapoja yhdistää oppilaitosmuotoista opetusta työssäoppimiseen jokaisen henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Tästäkin kokemukset ovat olleet hyviä, opiskelijat ovat voineet halutessaan osallistua valitsimiinsa osioihin ammatilliseen lähiopetuksessa koululla ja lisäksi vahvistaa osaamista työssä oppimalla. Tammikuussa on tarkoitus katsoa jopa viikkotasolla mihin opetuskeittiöön opiskelijan olisi hyödyllistä osallistua ja mitä opitaan tehokkaammin työssä oppimalla.  Toisaalta opiskelijat jotka syystä tai toisesta ovat edenneet opinnoissaan hitaammin, hyötyvät jatkuvasta opiskelusuunnitelman tarkastelusta. Henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia on päivitetty lähes parikertaa viikossa myös tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Ja tälläkin saralla on muutaman opiskelijan kohdalla saatu positiivisia tuloksia.

Ryhmässä on käytetty osaamisen tunnistamisen apuvälineenä kyvyt.fi alustaa, johon opiskelijat ovat työssäoppimisjakson ajalta tuottaneet materiaalia oppimisestaan ja ammatillisesta kehittymisestään.  Etupäässä materiaalit ovat olleet kuvaa ja tekstiä.  Opettaja on voinut seurata tavoitteiden täyttymistä reaaliaikaisesti.  Usein tehtäväkokonaisuudet työssäoppien ovat laajoja ja ammattitaitoa hankitaan useista tutkinnon osasta samanaikaisesti.  Sähköiselle alustalle opiskelijan tuottama materiaali helpottaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamasta sekä nopeuttaa opintojen etenemistä.  Ohjaus- ja HOPS-keskustelut toteutetaan samalla alustalla.  Kokemus on osoittanut että joillekin opiskelijoille tällainen malli sopii todella hyvin.  Kaikille opiskelijoille tämä toimintatapa ei tietenkään sovi.  Tässäkin on sovellettava opiskelijalle sopivia yksilöllisiä tapoja osaamisen tunnistamiseen ja näkyväksi tekemiseen.  Haastattelut ja havainnointi opetuskeittiössä ovat edelleen hyvä osaamisen tunnistamisen keinoja.

Voisikin sanoa, että henkilökohtaisella opiskelusuunnitelmalla, jota päivitetään usein, on vain hyviä puolia opiskelijan kannalta. Opettajalta se vaatii uudenlaista suhtautumista opettajuuteen, ja sen asian hyväksymistä että se on alkuun työlästä.

Kehittämiskohteita

Kokemuksiemme myötä olemme havainneet, että yhteydenpito opiskelijoihin on hyvin tärkeää pitkien työssäoppimisjaksojen aikana. Tätä ovat tukeneet kontaktipäivät oppilaitoksessa. Tulevaisuudessa pitäisi vielä enemmän miettiä, mitä opetetaan näinä lähipäivinä ja kuinka se sidotaan työelämässä opittuihin taitoihin. Tällä hetkellä opetus on tapahtunut ryhmissä yhteisesti. Jotta saavutettaisiin vielä yksilöllisempiä oppimispolkuja, lähiopetusta tulisi toteuttaa enemmän yksilöllisten tarpeiden mukaan esim. kehittämällä oppimisympäristöjä avoimemmiksi ja opiskelijan tarpeista lähteviksi. Toteutustapa voisi olla ns. työpaja- toimintaa.  Tällöin se voisi houkutella paremmin kaikkia opiskelijoita osallistumaan lähiopetukseen.