Opettajien kokemukset

Opettaja kansainvälisellä työelämäjaksolla 

(8.12.2015 / Sari Tuovinen)

http://bit.ly/1QIjBgt

______________________________________________________

”Peukut pystyyn, tähän suuntaan mennään” 

- Ekan vuoden fiiliksiä Helmen toiminnallisesta ryhmästä

Helmen ensimmäisen toiminnallisen ryhmän aikana olen hihkunut, puhissut, voivotellut ja iloinnut ehkä enemmän kuin melkein parikymmentävuotisen työurani aikana. Mitä vuoden aikana tapahtui ja miten pilottimme, Helmen ensimmäinen toiminnallinen tai työvaltainen ryhmä toimi?

Tulin Helmi Liiketalousopiston ensimmäisen toiminnallisen ryhmän suunnitteluun viime keväänä. Uskoin toiminnalliseen ja työelämävaltaiseen opetukseen, sillä siirryin itsekin vain vuotta aiemmin liike-elämästä kokoaikaiseksi opettajaksi. Olin myös koko oman opiskeluaikani turhautunut istuen kuuntelemassa opettajien yksinpuheluja tunneilla. 

Tullessani mukaan perusajatus ja runko ryhmän toiminnasta oli jo päätetty. Pilottiryhmän opiskelijat opiskelevat kaksi päivää viikossa työssäoppimispaikoillaan ja kolme päivää koulussa. Työssäoppimispaikoillaan he suorittavat kaupan palveluiden ja myynnin näytön ja osan kaupan kursseista. 

Viime kevään aikana teimme kehittämispäällikkö Heidi Havumäen ja ryhmän toisen ryhmänohjaajan ja opettajan Topi Turusen kanssa suhteellisen tarkan suunnitelman Exceliin syksystä ja suunnittelimme työssäoppimistehtävät jokaiselle viikolle. Tarkensimme tuntijakosuunnitelmaa ja pohdimme, kuinka paljon tunteja eri aineista voidaan siirtää työssäoppimispaikoilla opetettavaksi. Lisäksi pohdimme, mitkä ovat ne Opsin tärkeimmät asiat, jotka haluamme että kaikki oppivat. Nämä asiat opetamme yhdessä koululla lähipäivinä. Heidi ja työelämäsuhteiden vastuulehtori Kirsi Kärki-Luoto olivat myös yhteydessä yrityksiin ja sopivat työssäoppimisesta yritysten kanssa.  

Todellisuus paljastuu

Uuden ryhmämme opiskelijat ovat peruskoulupohjaisia eri ryhmistä tulevia toisen vuoden merkonomiopiskelijoita. Ryhmässä on keskimääräistä ryhmää enemmän erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, mutta myös opinnoissaan erinomaisesti menestyneitä oppilaita.

Tapasin uuden ryhmämme ensimmäistä kertaa kunnolla elokuussa. Tai no viisi heistä. Muutama oli aloittanut työssäoppimispaikassaan jo elokuussa ja suurin osa ei vaan ilmaantunut paikalle. Vaikka opiskelijoiden tehtävänä oli hankkia työssäoppimispaikka, avullamme tietysti, ei moni ollut sitä tehnyt. Suosittelimme toki muutamille opiskelijoille paikkaa, mutta nämä paikat eivät innostaneet heitä. Lisäksi syksyn aikana haasteena oli, että osa opiskelijoista ei olisi halunnut olla ryhmässä. Koska ryhmäkokoja piti kuitenkin tasata, ei vaihtomahdollisuutta toiseen ryhmään voitu antaa.

Samalla kun toiveet ripeästä aloituksesta karisivat, karisivat myös suunnitelmamme siitä, että työssäoppimispaikkojen kokemuksia voitaisiin syksyllä kunnolla hyödyntää koulussa, kun vain reilulla puolella oli työssäoppimispaikka. Haasteena myös oli, että vuoden aikana osa opiskelijoista vaihtoi tiheään tahtiin työssäoppimispaikkoja koska he eivät viihtyneet aiemmassa paikassa. Lisää harmaita hiuksia toivat muiden opettajien palautteet ryhmästä: ”ovathan he kivoja, mutta kun niistä vaan osa käy täällä”.  

Omia haasteita toi myös koulutuntien väheneminen. Miten opiskella toiminnallisesti kun aikaa on vähemmän kuin muilla ryhmillä?

Valoa näkyvissä

Hieman tylystä alusta huolimatta, uskoimme ryhmään ja uuteen toimintatapaan. Käydessämme työssäoppimispaikoilla ja opiskelijoiden kertoessa tekemisistään, näimme kuinka paljon ryhmä oppi. Esimerkiksi Anni (nimi muutettu) pääsi vuoden aikana järjestämään vaatekaupassa kanta-asiakasiltaa, somistamaan joulunäyteikkunaa, osallistumaan alennusmyyntikampanjan rakentamiseen ja tietysti sai palvella satoja asiakkaita. Hiljaisesta Jarista kuoriutui vuoden aikana hyvä ruokakaupan työntekijä joka piti varaston tiptop-kunnossa ja huolellisesti teki lähes kaikkia myymälän tehtäviä. Räväkkä Sini puolestaan hoiti työssäoppimispaikassaan yrityksen sosiaalista markkinointia, asiakaspalvelua ja suunnitteli kampanjoita. Opiskelun osittainen siirtäminen työssäoppimispaikalle sopi hyvin myös Niinalle, erinomaiselle opiskelijalle, joka ei ollut erityisen kiinnostunut koulunsa ryhmästä.

Opiskelijan pukema mallinukke ennen ja jälkeen

Kevään aikana myös tunneilla alkoi näkyä työssäoppimisen hyöty. Eräällä tunnilla opiskelija kertoi muille mitä kaikkea hän on työssäoppimispaikassaan tehnyt ja oppinut. Toisella tunnilla piirsimme työssäoppimispaikkojen pohjakartat taululle ja keskustelimme niiden avulla erilaisista myymälän pohjaratkaisuista. Keskustelu oli vilkasta ja tilaratkaisujen toimivuutta ja haasteita oli selvästi helpompi arvioida kun edellisestä työssäoppimispäivästä oli vain pari päivää.

Ryhmä piirsi myymälöiden pohjapiirustuksia perinteiselle liitutaudulle

Opiskelijamme harjoittelivat työssäoppimispaikoissaan mm. esillepanojen tekemistä.

Nyt, huhtikuun lopussa 2015, näyttää siltä, että suuri osa ryhmästä saa tehtyä kurssit ja näytöt suunnitelmien mukaan. Muutamat opiskelijat havahtuivat keväällä ja alkoivat ahkerasti kuroa aiemmin kesken jääneitä opintojaan. Myöhemmin työssäoppimispaikan saaneet jatkavat työskentelyä kesällä ja muutama tulee osallistumaan koulujen yhteiseen Pop-up-tehdas-projektiin, jossa he suorittavat opintojaan kesän aikana.

Tukea ja kokeiluja

Kokeilumme ei ollut huippumenestys. Osalla opiskelijoista on edelleen haasteita nousta aamulla ylös, jaksaa pitkää päivää työssäoppimispaikalla ja suorittaa kursseja. Koen kuitenkin, että pilottiryhmämme vuosi on ollut onnistunut.

Opiskelijoiden työssäoppimispäiväkirjoista ja keskusteluista työpaikoilla huomaa opiskelijoiden kehittymisen. Osa myös sai töitä harjoittelun ansiosta. Pikkuhiljaa yksi tavoitteemme, tuoda opiskelijoiden kokemuksia työstä kouluun myös toteutui ja tunneilla käytiinkin kiinnostavaa keskustelua opiskelijoiden kokemuksista. Teorian oppiminen tuntui helpommalta kun asioita voi suoraan viedä käytäntöön tai ainakin pohtia miten ne ilmenevät käytännössä.

Yhtenä edellytyksenä toteutukselle on ollut johtomme täysi tuki ja kokeilun mahdollistaminen ja mahdollisuus muokata toteutusta kesken vuottakin kokemamme ja opiskelijoilta saamamme palautteen perusteella. Esimerkiksi erityisopettajamme Lauri Rimaaja aloitti tehosoittamisen niille opiskelijoille, jotka eivät ole koulussa. Tulemme myös muokkaamaan työssäoppimistehtäviä siten, että kirjallisten tehtävien sijaan opiskelijat tekevät enemmän kuva- ja videopäiväkirjoja. Syyskuussa aloittavaa uutta ryhmää olemme pystyneet myös paremmin opastamaan työssäoppimispaikan valinnassa. Yhteisten aineiden integrointi on myös yksi aiheista, joita tulemme pohtimaan enemmän.

Johdon tuen lisäksi toisena edellytyksenä onnistumisille on ollut energinen ja aito ryhmämme, joka suhtautuu avoimesti uusiin asioihin ja kokeiluihin.  Testasimme ryhmän kanssa erilaisia ohjelmistoja, sovelsimme pelillisyyttä opetukseen ja ryhmä teki itse pieniä opetusvideoita. Me opettajat saimme myös ideoita, ajatuksia ja tukea muutokselle VALO-OPE-valmennuksesta.

Pidimme ryhmälle omia ”tsemppipajoja” jaksojen lopussa. Tsemppipajoissa harjoitteli ja loi hyvää fiilistä ryhmään opaskoiraksi tähtäävä Laika-pentu.

Tekemämme muutos on myös edellyttänyt asennemuutosta, joista oleellisin mielestäni on työssäoppimisen arvostaminen ja sen että opiskelija voi oppia paljon, usein jopa enemmän, kuin koulussa. Toisena on sen hyväksyminen, että kaikki eivät opi samoja asioita ja se, että tuntimäärän vähentyessä lähiopetuksesta on pakko karsia.

Haasteista huolimatta uskomme edelleen uuteen tapaan toimia. Aiomme jatkaa samalla toteutuksella ensi vuonna, aloitamme toiminnallisen ryhmän uudella ryhmällä ja myös osa ylioppilaspohjaisista ryhmistä aloittaa samantyyppisen toteutuksen. Olemme myös saaneet hyvää palautetta työssäoppimispaikoilta ja vanhemmilta. Tästä on hyvä jatkaa.

Mirjami Lehikoinen (KTT), markkinoinnin opettaja
Helmi Liiketalousopisto

_________________________________________________________________________________

SKY-Opiston kauneudenhoitoalan opettajan

Anna Vuorisen kertomaa…

”SKY-Opiston viimeistä vuottaan opiskelevat opiskelijat valittiin suorittamaan osan opiskelustaan työelämävaltaisesti. Kolmatta vuottaan opiskelevien ryhmäkoko on 7 opiskelijaa. He tekivät osan opiskelustaan uudella, työelämävaltaisella tavalla, opettaja heitä tukien. Yhtenä tavoitteena oli saada heille työpaikka tämän hankkeen myötä, jossa he voisivat halutessaan jatkaa opintojensa päättyessä.
Opettajan ja ammattilaisen näkökulmasta opiskelijoille avautui Utopeda-hankkeen myötä hieno mahdollisuus tehdä viimeisestä lukuvuodestaan oman näköisensä, johon he pystyisivät vaikuttamaan oikeasti ja jonka avulla on mahdollista avata ovia työelämään. 

Opiskelijat suhtautuivat uuteen, ennalta tuntemattomaan opiskelutapaan negatiivisesti. Haasteena minulla oli saada opiskelijat suhtautumaan opiskelutapaan positiivisella asenteella. Minua ryhmän vetäjänä ja ryhmää oli tukemassa rehtori, hanke- ja yrittäjyyskoordinaattori ja opinto-ohjaaja.

Teimme opinto-ohjaajan ja opiskelijan kanssa jokaiselle opiskelijalle oman oppimispolkukartan. Oppimispolkukartan avulla saimme tehtyä rungon, jonka avulla opiskelijat ja koulu tietävät millä tavalla opiskelija on halukas suorittamaan työelämävaltaisesta opiskeluaan. Opiskelijoiden tehtävänä oli hankkia itse haluamansa työpaikka, joka osoittautui alallamme haasteelliseksi. Aikaväli heillä oli marraskuun lopusta 2014 helmikuun puoleenväliin 2015, heille annettiin kuitenkin vapaat kädet tehdä ko. opintojaan myös muuna ajankohtana. 

Ryhmän yhteisen dialogin järjestin heille säännöllisesti parin viikon välein, yhteensä kuusi kertaa. Dialogin pituus oli kolme tuntia kerrallaan. Dialogeissa käsittelimme mm. erilaisia asiakasryhmiä, omakuvaa ammattilaisena, ryhmäytymistä, opiskelijat pääsivät harjoittelemaan hoitoja ja viimeisellä kerralla vierailimme alamme maahantuojalla ja lounastimme ravintolassa yhdessä, jossa pohdimme yhdessä matkaa, jonka olimme tehneet viime syksystä lounashetkeemme saakka. Opiskelijat, jotka tunsivat toisensa jo entuudestaan hyvin, pystyivät avoimesti puhumaan ja kertomaan kuulumisensa. He tekivät myös henkilökohtaiset viiden vuoden ” tavoiteporras”-suunnitelman, jossa pääsivät pohtimaan ammattiosaamistaan ja kehittymistavoitteitaan.

Utopeda-hankkeen myötä pääsin kokemaan erilaisia ajattelutapoja ja työskentelemään eri tavalla. Haasteita tuottivat asenteet, joita opiskelijoilla on oppimista ja koulussa käyntiä kohtaan ja dialogihetkien suunnittelut alussa. Koko luokan dialogit, jotka olivat ryhmää kantava voima herättivät minussa onnistumisen elämyksiä.”