Sosiaalialan opettajan Suski Savolaisen mietteitä työvaltaisen lähihoitajaryhmän ohjaamisesta Helsingin Diakoniaopistossa

Työelämäpainotteinen ryhmäni koostuu kaikenikäisistä nuorista, osalla on takana joko pelkkä peruskoulu tai keskeytyneitä opintoja lukiosta, osalla tutkintoja joissakin muissa maissa.

Perusopintojen alku lähti suhteellisen sujuvasti liikkeelle, ryhmähenki oli avoin ja motivoiva. Kaikilla oli ryhmässä hyvä olla. Opinnot etenivät joillakin lukkarin mukaan, toisilla opintoja jäi rästiin jo heti ekana syksynä. Hoidon opintojen alkaessa alkoi erot näkymään selkeämmin. Osalla oman siviilielämän tuomat paineet alkoivat vaikuttaa opintojen etenemiseen vahvasti. Osa opiskelijoista on perheellisiä, osa yksinhuoltajia. Monella on myös tilanne, että töissä on pakko käydä vaikka voimat eivät riittäisi sekä töihin että opintoihin. Myös kielelliset haasteet ovat osalla vieneet voimia, tehtävien tekemiseen on tarvittu tukea funtsista tai opettajilta. Osalla myös oman jaksamisen, sekä elämänhallinnan kanssa yleensäkin, on ollut paineita pitkin matkaa.

Nyt ennen Joulua alkoi kuntoutumisen tukemisen opintokokonaisuus. Kyydistä on pudonnut kokonaan yksi opiskelija ja monelle on opintoja räätälöity yksilöllisemmin suoritettaviksi. Opettajan näkökulmasta pelko opiskelijan ”putoamisesta” on ainakin viiden opiskelijan kohdalla. Näiden mahdollisten putoajien haasteena on oman elämän hallinta, jaksaminen ja opintoihin sitoutuminen on jatkuvaa pohdintaa. Rästejä on kertynyt ja niiden hoitaminen tuntuu välillä liian haasteelliselle, tosin onnistumisiakin on.

Yksilöllisiä ratkaisuja on tehty, hoidon teoriaopintoja on integroitu työssäoppimisen yhteyteen ja osa suorittaa hoidon opintoja vielä kuntoutumisen tukemisen työssäoppimisen yhteydessäkin.

Myös hieman luovempia tapoja olen pyrkinyt opettajana käyttämään. Osalle kirjoittaminen tai tehtäviin tarttuminen on haasteellista. Olen pitänyt ns. suullisiakin tenttejä parille herralle, kun olen tiennyt heidän taustansa ja tiedän heidän osaavan asian, eivät vain ole pystyneet sitä paperille saamaan. Olemme siis käyneet ammatillisen keskustelun aiheesta mm. syrjäytymisestä ja sosiaalituen hakemisesta ja miten lähihoitaja asiakastaan tuon tuen piiriin ohjaa. Osaamisen tunnustamista ja tunnustamista on tehty aikaisemman työkokemuksen perusteella.

Opiskelijoiden kanssa yhteydenpito tapahtuu parhaiten tekstiviestitse tai whatsappilla, ryhmällä on käytössään myös yhteinen facebook-ryhmä tiedottamiseen. Tuntuu, että opiskelijat saan näin parhaiten kiinni, opiston wilmaa käytetään siinä rinnalla sujuvasti. Monen opiskelijan kohdalla opintojen ohjaaminen eteenpäin tapahtuu ihan kasvotusten ja yksilöllisesti keskustellen.

                                                      
Ohessa opiskelijablogi, josta on opiskelijan lupa julkiseen esittämiseen. Blogi on peruskoulusta suoraan tulleen nuoren, joka on reilussa vuodessa kasvanut ammatillisesti hurjasti ja rohkaistunut. Jo aikaisemmin tälle sivustolle on linkitetty blogi, mikä on opiskelijan, jolla on työkokemusta hoiva-alalta jo takana. Hänelle haasteet koulun, työn ja lapsenhoidon yhteensovittamisessa luo paineita, mutta toisaalta hänen kanssaan etsitään sitten niitä luoviakin keinoja välillä.

http://ainokuivanen.blogspot.fi

Työvaltaista oppimista Perhon tapaan

Utopeda-hankkeen myötä Ravintolakoulu Perhossa toteutettiin kaksi erilaista tapaa toteuttaa työvaltaista oppimista.  Pilottiryhmiä olivat 2013 opintonsa aloittanut tarjoilijan osaamisalan ryhmä ja 2014 aloittanut kokin osaamisalan ryhmä.  Ryhmissä on yhteensä 44 opiskelijaa.  Opiskelijat saivat olla itse mukana suunnittelemassa työvaltaista toteuttamistapaa.  Periaatteena kuitenkin on että ammattitaitovaatimukset on mahdollista hankkia kaikissa ammatillisissa tutkinnon osissa kokonaan tai osittain työssäoppien, sen mukaan, minkä opiskelija ja ohjaaja yhteisesti katsovat tarpeelliseksi.

Hankkeen tavoitteiden mukaisesti molemmissa ryhmissä on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yksilöllisiä ja joustavia oppimispolkuja opiskelijan tarpeiden mukaisesti. Ennen työssäoppimisjaksojen alkua opiskelijoita ohjattiin kokonaisena ryhmänä, jolloin kerrottiin yleisesti työssäoppimisjaksoista, toteuttamistavoista ja jatkotyöskentelystä. Myöhemmin opiskelijat saivat pienryhmä- ja henkilökohtaista ohjausta. Pienryhmät muodostettiin opiskelijoiden osaamisen perusteella. Henkilökohtaisen ohjauksen määrä vaihteli yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jokainen opiskelija sai henkilökohtaista ohjausta vähintään yhden kerran ennen työssäoppimisjaksoa. Ohjausta annettiin tämän lisäksi sähköisten viestimien välityksellä: Wilma, sähköposti ja WhatsApp.

Toteuttaminen on edellyttänyt ryhmiä ohjaavilta opettajilta, opiskelijahuollolta ja opinto-ohjaajilta hyvää yhteistyötä HOPS-prosessin toteutumiseksi.  Opiskelijoiden ammatillisen kasvun myötä opiskelijoiden omat henkilökohtaiset suunnitelmat ovat muuttuneet jatkuvasti mm. työelämän herättämien kiinnostuksen kohteiden mukaan tai omien vahvuuksien esille tulemisen myötä. Henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta on tullut todellinen ohjauksen apuväline.  Oppilaitosorganisaatiolta vaaditaan paljon ketteryyttä todellisten yksilöllisten ja joustavien työvaltaisten oppimispolkujen mahdollistamiseksi. Ohjaus on aloitettava aikaisessa vaiheessa ennen työssäoppimisjaksoa ja etenkin henkilökohtaiseen ohjaukseen on varattava riittävästi aikaa.

Ohjauksessa on pyritty korostamaan myös mahdollisen palkallisen työn merkitystä ammattitaidon hankkimisen näkökulmasta.  Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ollut tehokkaasti käytössä joko niin että kokonaisia tutkinnon osia on voitu suoraan tunnustaa työkokemuksen perusteella osaksi opintoja tai työkokemuksella opiskelija on hankkinut osaamista osittain eri tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten mukaisesti.  Etenkin tarjoilijaryhmässä miltei jokaisella opiskelijalla on osaamisen tunnustaminen yhdestä tai useammasta ammatillisesta tutkinnon osasta.

Toteuttamismallit

Tarjoilijaryhmän toteuttamismallina käytettiin oppilaitosmuotoisen opiskelun ja työssäoppimisen joustavia yhdistelmiä.  Käytännön toteutuksena kokeiltiin 2+3 mallia jonka mukaan opiskelija on viikossa kaksi päivää koulussa ja kolme päivää työssäoppimassa.  Opiskelijoiden palautteen mukaan malli toimii hyvin ja opettajien ohjaamiskokemusten mukaan todellinen dialoginen ohjausmalli mahdollistuu paremmin kun opiskelija on jatkuvassa kontaktissa oppilaitokseen.  Ohjauksen laatu paranee ja opiskelijat eivät ”katoa” samalla tavalla kuin aikaisemmin pitkien yhtenäisten työssäoppimisjaksojen aikana.  Työelämän toimijoiden ohjaustaakka myös kevenee kun opiskelija on paremmassa kontaktissa työtäohjaaviin opettajiin.  Järjestelmä jossa opiskelija on maanataisin ja tiistaisin koulussa ja työvuorot sijoittuvat lopuille viikonpäiville sopii ravintola-alalle hyvin.  Alkuviikon päivinä on yleensä hiljaista ja useat ravintolat saattavat olla jopa maanantaisin kiinni.  YTO-tutkinnon osan osien yhdistämiseen työssäoppimiseen työelämän edustajat ainakin toistaiseksi ovat katsoneet hyvin haastavaksi toteuttaa.

Kokkiryhmän toteuttamismallina on käytetty tapaa jonka mukaan opiskelija voi sujuvasti siirtyä milloin hyvänsä hankkimaan ammattitaitoa työvaltaisesti.  Ryhmänohjaaja ja ammatinopettaja käyvät järjestelmällisesti yhdessä opiskelijoiden kanssa läpi oppimisen tavoitteita ja sopivat jaksokohtaisesti toteuttamistavasta.  Toteuttamistapa on tuottanut erilaisia tapoja yhdistää oppilaitosmuotoista opetusta työssäoppimiseen jokaisen henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Tästäkin kokemukset ovat olleet hyviä, opiskelijat ovat voineet halutessaan osallistua valitsimiinsa osioihin ammatilliseen lähiopetuksessa koululla ja lisäksi vahvistaa osaamista työssä oppimalla. Tammikuussa on tarkoitus katsoa jopa viikkotasolla mihin opetuskeittiöön opiskelijan olisi hyödyllistä osallistua ja mitä opitaan tehokkaammin työssä oppimalla.  Toisaalta opiskelijat jotka syystä tai toisesta ovat edenneet opinnoissaan hitaammin, hyötyvät jatkuvasta opiskelusuunnitelman tarkastelusta. Henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia on päivitetty lähes parikertaa viikossa myös tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Ja tälläkin saralla on muutaman opiskelijan kohdalla saatu positiivisia tuloksia.

Ryhmässä on käytetty osaamisen tunnistamisen apuvälineenä kyvyt.fi alustaa, johon opiskelijat ovat työssäoppimisjakson ajalta tuottaneet materiaalia oppimisestaan ja ammatillisesta kehittymisestään.  Etupäässä materiaalit ovat olleet kuvaa ja tekstiä.  Opettaja on voinut seurata tavoitteiden täyttymistä reaaliaikaisesti.  Usein tehtäväkokonaisuudet työssäoppien ovat laajoja ja ammattitaitoa hankitaan useista tutkinnon osasta samanaikaisesti.  Sähköiselle alustalle opiskelijan tuottama materiaali helpottaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamasta sekä nopeuttaa opintojen etenemistä.  Ohjaus- ja HOPS-keskustelut toteutetaan samalla alustalla.  Kokemus on osoittanut että joillekin opiskelijoille tällainen malli sopii todella hyvin.  Kaikille opiskelijoille tämä toimintatapa ei tietenkään sovi.  Tässäkin on sovellettava opiskelijalle sopivia yksilöllisiä tapoja osaamisen tunnistamiseen ja näkyväksi tekemiseen.  Haastattelut ja havainnointi opetuskeittiössä ovat edelleen hyvä osaamisen tunnistamisen keinoja.

Voisikin sanoa, että henkilökohtaisella opiskelusuunnitelmalla, jota päivitetään usein, on vain hyviä puolia opiskelijan kannalta. Opettajalta se vaatii uudenlaista suhtautumista opettajuuteen, ja sen asian hyväksymistä että se on alkuun työlästä.

Kehittämiskohteita

Kokemuksiemme myötä olemme havainneet, että yhteydenpito opiskelijoihin on hyvin tärkeää pitkien työssäoppimisjaksojen aikana. Tätä ovat tukeneet kontaktipäivät oppilaitoksessa. Tulevaisuudessa pitäisi vielä enemmän miettiä, mitä opetetaan näinä lähipäivinä ja kuinka se sidotaan työelämässä opittuihin taitoihin. Tällä hetkellä opetus on tapahtunut ryhmissä yhteisesti. Jotta saavutettaisiin vielä yksilöllisempiä oppimispolkuja, lähiopetusta tulisi toteuttaa enemmän yksilöllisten tarpeiden mukaan esim. kehittämällä oppimisympäristöjä avoimemmiksi ja opiskelijan tarpeista lähteviksi. Toteutustapa voisi olla ns. työpaja- toimintaa.  Tällöin se voisi houkutella paremmin kaikkia opiskelijoita osallistumaan lähiopetukseen.

Joustava ja yksilöllinen opintopolku Perhossa

Lähdin opintiellä ikätovereitani myöhemmin sillä en tiennyt mitä työelämältäni halusin, pitkän ja vaihderikkaan seikkailun myötä konkretisoitui ajatus lähteä opiskelemaan ravintola kokiksi Ravintolakoulu Perhoon.


Hain yhteishaussa ja pääsin sisään. Ensimmäisenä vuotena kävimme läpi työkokemukseni jonka pohjalta kartoitimme ja räätälöimme opettajien sekä opinto-ohjaajan kanssa Työvaltaisen suunnitelman. Sain osaamisen tunnustusta työkokemukseni perusteella sekä selkeän informaation vaihtoehtoisista suoritustavoista jotta koulun käynti ei kärsisi samaan aikaan tehtävistä palkkatöistä ja toisinpäin.

Oma aktiivisuus mahdollistaa mieleisen etenemistavan opinnoissa, vaihtoehtoja on laajasti eikä kahta samanlaista tietä ole, jokainen kulkee oman reittinsä.


Toinen vuoteni oli tarkoitus alkaa harjoittelulla kuten ensimmäisen vuoden alussa olimme suunnitelleet mutta lukukauden alussa oli elämäntilanteeni muuttunut ja pohdimme luokanvalvojani kanssa kuinka toimisimme, Suunnitelmat mukautuivat mutkattomasti ja pääsin suorittamaan harjoitteluni koululle ja etenemään opinnoissani normaalisti. Ja juuri tätä on työvaltaistettu opiskelu,se on mukautuvaa,yksilöllistä,tehokasta sekä motivoivaa kun saa esimerkiksi kesätöistä hyväksilukuja ja valmistuminen tulee tätän kokoajan lähemmäksi.

Vaikka ajat ovat tiukat niin on vielä paikkoja joissa ihmisiä kohdellaan yksilöinä, kaikki eivät mene tiettyyn muottiin tai kulje ennalta piirrettyä viivaa mutta niidenkin ihmisten on mahdollista hankkia koulutus joustavalla ja yksilöllisellä opintopolulla esimerkiksi meillä Ravitolakoulu Perhossa.
Matkalla tulevaisuuteen.

-Pauli Lappalainen

Matematiikan opetuksen kehittäminen

UTOPEDA / Matematiikan opetuksen kehittäminen / Blogi / Heikki Andrell

23.11.2015                      

Pedagoginen arkkitehtuuri

Luokkahuone oppimisympäristönä on huomattavan mullistuksen kohteena. Muutokset kalusteissa ja tilaratkaisuissa heijastavat kuitenkin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen toivottua ideaalitilaa, joka ei aina vastaa todellisuutta.

Luokkahuone säilyi muuttumattomana pitkälti 1800-luvun puolivälistä saakka ja tilalle oli luonteenomaista hierarkkinen jäykkyys. Kateederi alleviivasi fyysisesti opettajan erillistä, korotettua asemaa suhteessa oppilaisiin. Preussilainen järjestys ja kuri näkyivät suorina pulpettiriveinä ja rikkomattomana hiljaisuutena. Yhtenäinen pulpetti, jossa istuin- ja pöytäosa olivat kiinni toisissaan, havainnollisti ajatusta muotista, johon jokaisen oppilaan oli mukauduttava ilman säätömahdollisuuksia. Liitutaulun vaihtuminen piirtoheittimeen, videotykkiin ja lopulta suurikokoiseen kosketusnäyttöön oli ulkoinen muutos, mutta luokkahuoneen arkkitehtuuri pysyi lähes muuttumattomana ajalta, jolloin ruumiillinen kuritus oli sallittua. Kuvassa museoitu luokkahuone 1900-luvun alusta.

Ironista kylläkin, edellisen kaltainen formaali, hierarkinen ja oppilaan virheitä korostava järjestelmä on yhä toiminnassa Ranskassa, jossa jo 1920-luvulla kehitettiin teorioita ryhmätöistä ja yhteisestä keskustelusta luokassa. Célestin Freinet'n ideat jätettiin hänen kotimaassaan vaille huomiota ja ranskalaislapset istuvat yhä ahtaissa penkeissä, jotka tekevät liikkumisen vaikeaksi ja katsovat hiljaisuudessa luokan edessä seisovaa opettajaa. 

Liitutaulu on tosin muuttunut valkotauluksi tai piirtoheittimeksi, harvemmin kuitenkaan sitä edistyneempään teknologiaan.

Ajatukset inklusiivisesta, yhteisöllisestä oppimisesta on omaksuttu erityisen innokkaasti Skandinaviassa ja uusimpien koulujen tila- ja sisustusratkaisut ovat näiden teorioiden ja näkemysten fyysinen ilmentymä. Kuvassa yksi Ravintolakoulu Perhon syksyllä 2015 valmistuneen lisärakennuksen opetusluokista.

Epämuodollisuus, kalusteiden mukavuus, mukautuvuus ja perinteisen, vahvasti erottuvan opettajanpöydän puute näyttävät miten suuresta muutoksesta on kyse. Lasiseinä käytävälle (ovi on lasinen liukuovi) vie viimeisetkin muistot luokkahuoneesta suljettuna tilana. Runollisemmat voivat intoutua ihailemaan miten täällä ajatuksia ei kahlehdita, vaan annetaan virrata vapaina, kuin koko rakennuksen kattava langaton verkko.

Tila vaikuttaa käyttäjiinsä myös alitajuisesti ja osalle oppilaista uudet luokkahuoneet tuntuvat aiheuttavan rauhattomuutta. Opettajan reagointi tähän on kuitenkin ratkaisevaa, joskin hän voi joutua tekemään enemmän työtä työrauhan eteen kuin tavallisessa luokassa.

Jos palaamme vielä ranskalaiseen koulumaailmaan, missä vanhemmat jättävät itkevät 6-vuotiaat löytämään yksin tiensä luokkaan (ranskalaiskouluissa vanhemmat eivät saa tulla kouluun juurikaan ulko-ovea pidemmälle) ja rangaistuksena käytetään yhä sääntölauseen kirjoittamista moneen kertaan, niin muissa maissa yhteisöllisen opetuksen näkyminen myös tila- ja sisustusratkaisuissa on selkeästi oikea.

Tosin ranskalaislapset tai teinit eivät uskalla edes ajatella älypuhelimella leikkimistä kesken oppitunnin eikä langatonta verkkoa pidetä välttämättömyytenä. Yleisellä tasolla ranskalaislasten kova koulu opettaa heitä selviytymään itsenäisesti (apprendre à se débrouiller seul), mutta skolastisessa mielessä vanhempien yhteiskuntaluokka vaikuttaa voimakkaasti lasten koulumenestykseen ja voidaan todellakin sanoa Skandinaavisen lähestymistavan olevan todellinen "egalité"

Tilaratkaisujen vaikutus matematiikan opetukseen on epäsuora, mutta tilan lisäksi opetusta voi tarkastella myös ajan suhteen. Uusi opetussuunnitelma korostaa osaamista ja sen osoittamista. Miksi pakottaa oppilaat istumaan matematiikan tunneilla vapaaehtoisten pajatyylisten ratkaisujen sijasta? Oppilaat tietäisivät mikä osaamistaso on saavutettava ja osallistuisivat opetukseen niin kauan, kunnes taso saavutetaan. Useampi opettaja olisi läsnä tunneilla, jolloin oppilaat saisivat yksilöllistä neuvontaa. Silloin myös lukujärjestys heijastelisi muuttunutta luokkahuonetta. Lisäksi matematiikan opetusta voitaisiin siirtää opetuskeittiöön, ravintolasaliin ja työharjoitteluun kentällä. Esimerkiksi 0,07 kg voi aiheuttaa keittiössä sekaannuksia, samoin kuin boolin alkoholipitoisuuden laskeminen. Työharjoittelujaksoon integroidut tehtävät koulun sähköisen oppimisalustan kautta  tukisivat harjoittelua ja tekisivät matematiikan oppimisesta motivoivampaa oppilaalle, joka usein istuu - hyvinkin modernissa - luokkahuoneessa kännykkäänsä uppoutuneena, tutkimassa jotain aivan muuta kuin koulun sähköisen oppimisalustan matematiikan kurssia. 

Yhteistyön matematiikkaa eli kun 1 + 2 = 5

Toisen asteen koulutuskentällä puhaltavat muutoksen tuulet, toiset ennustavat jo pyörremyrskyäkin, mutta muutoksesta voi tulla paljon hyvääkin. Ravintolakoulu Perhon ja Liiketalousopisto Helmen yhdistyminen antoi välittömän ja merkittävän hyödyn ravintolakoulun matematiikanopetukselle tiiviin yhteistyön ja toiminnallisen matematiikan tietotaidon ja käytänteiden välittämisessä.

Liiketalousopiston matematiikanopettajilla oli monivuotinen kokemus toiminnallisen matematiikan opetuksen kehittämisestä ja havainnollistavista menetelmistä kuten unkarilaisen Varga-Neményi'n värisauvoista.

Lähde: ELLI - Early Learning verkkokauppa

Yhteistyö aloitettiin heti syksyllä ja vastavuoroisten oppilaitosvierailujen ja ravintola Perhossa pidetyn yhteistyöillallisen jälkeen oli virkistävää huomata miten sosiaalisen median aikakaudella tapaaminen kasvokkain on yhä paras tapa verkostoitumiseen, jonka rinnalla kontakteja pursuava LinkedIn-profiili vaikuttaa keinotekoiselta.

Prosenttilaskua eli paljonko täällä pitää jättää tippiä?

Yleisesti ottaen oppilaille opetetaan prosenttilasku usealla eri menetelmällä ja usein sanotaan, että oppilaille helpoiten ymmärrettävä on verranto kuten:

Mutta jos oppilas kuvitteleekin istuvansa amerikkalaisessa ravintolassa ja on saanut juuri eteensä $38,50 laskun ja haluaisi jättää 15% juomarahaa, miten hän ratkaisisi laskun mahdollisimman nopeasti, saatikka tilanteessa kun hän on itse työtehtävässä, joka edellyttää nopeaa prosenttilaskua?

Syksyn alussa tein päätöksen opettaa prosenttilasku käyttämällä vain desimaaleja. Työelämälähtöisyys mielestäni edellyttää, että oppilailla on riittävät taidot ratkaista prosenttilaskut käytännöllisesti ja nopeasti, yhdellä laskutoimituksella 0,15 x 38,50.

Kosketuksen taikaa: opetusteknologian ihmeitä

Uusinkaan teknologia ei välttämättä vapauta opettajaa kateederilta. Hienoinkin kosketusnäyttö pakottaa opettajan seisomaan näytön vieressä kun oppilaat pyrkivät istumaan mahdollisimman kaukana luokan takana ja ei aikaakaan kun opettaja joutuu korottamaan ääntään huomattavastikin. Alla olevassa kuvassa Samsung-kosketusnäyttö ja Smartboard Notebook-ohjelmisto. Kynä on kosketusnäytön mukana tullut pehmeäkärkinen kynä.

Ratkaisu ongelmaan löytyi kun hankin Wacom-piirtolevyn wi-fi adapterilla, joka mahdollistaa langattoman käytön. Pystyn kirjoittamaan piirtolevylle mistä tahansa paikasta luokkahuoneessa niin, että kirjoitus näkyy näytöllä. 

Yksilöllinen opastaminen on helpompaa kun voi näyttää asian taululta ilman että täytyy seistä siellä.

UTOPEDA- Uutta työelämävaltaista oppimista ja osaamista - hanke: Opettajien kokemukset

UTOPEDA- Uutta työelämävaltaista oppimista ja osaamista - hanke: Opettajien kokemukset: SKY-Opiston kauneudenhoitoalan opettajan Anna Vuorisen kertomaa… ”SKY-Opiston viimeistä vuottaan opiskelevat opiskelijat valittiin ...https://drive.google.com/open?id=0B1xGadsb7W14V01uT3pZRmZWZDA&authuser=0