Työelämäpainotteinen ryhmäni koostuu kaikenikäisistä nuorista, osalla on takana
joko pelkkä peruskoulu tai keskeytyneitä opintoja lukiosta, osalla tutkintoja
joissakin muissa maissa.
Perusopintojen alku lähti suhteellisen sujuvasti liikkeelle, ryhmähenki oli avoin ja motivoiva. Kaikilla oli ryhmässä hyvä olla. Opinnot etenivät joillakin lukkarin mukaan, toisilla opintoja jäi rästiin jo heti ekana syksynä. Hoidon opintojen alkaessa alkoi erot näkymään selkeämmin. Osalla oman siviilielämän tuomat paineet alkoivat vaikuttaa opintojen etenemiseen vahvasti. Osa opiskelijoista on perheellisiä, osa yksinhuoltajia. Monella on myös tilanne, että töissä on pakko käydä vaikka voimat eivät riittäisi sekä töihin että opintoihin. Myös kielelliset haasteet ovat osalla vieneet voimia, tehtävien tekemiseen on tarvittu tukea funtsista tai opettajilta. Osalla myös oman jaksamisen, sekä elämänhallinnan kanssa yleensäkin, on ollut paineita pitkin matkaa.
Nyt ennen Joulua alkoi kuntoutumisen tukemisen opintokokonaisuus. Kyydistä on pudonnut kokonaan yksi opiskelija ja monelle on opintoja räätälöity yksilöllisemmin suoritettaviksi. Opettajan näkökulmasta pelko opiskelijan ”putoamisesta” on ainakin viiden opiskelijan kohdalla. Näiden mahdollisten putoajien haasteena on oman elämän hallinta, jaksaminen ja opintoihin sitoutuminen on jatkuvaa pohdintaa. Rästejä on kertynyt ja niiden hoitaminen tuntuu välillä liian haasteelliselle, tosin onnistumisiakin on.
Yksilöllisiä ratkaisuja on tehty, hoidon teoriaopintoja on integroitu työssäoppimisen yhteyteen ja osa suorittaa hoidon opintoja vielä kuntoutumisen tukemisen työssäoppimisen yhteydessäkin.
Myös hieman luovempia tapoja olen pyrkinyt opettajana käyttämään. Osalle kirjoittaminen tai tehtäviin tarttuminen on haasteellista. Olen pitänyt ns. suullisiakin tenttejä parille herralle, kun olen tiennyt heidän taustansa ja tiedän heidän osaavan asian, eivät vain ole pystyneet sitä paperille saamaan. Olemme siis käyneet ammatillisen keskustelun aiheesta mm. syrjäytymisestä ja sosiaalituen hakemisesta ja miten lähihoitaja asiakastaan tuon tuen piiriin ohjaa. Osaamisen tunnustamista ja tunnustamista on tehty aikaisemman työkokemuksen perusteella.
Perusopintojen alku lähti suhteellisen sujuvasti liikkeelle, ryhmähenki oli avoin ja motivoiva. Kaikilla oli ryhmässä hyvä olla. Opinnot etenivät joillakin lukkarin mukaan, toisilla opintoja jäi rästiin jo heti ekana syksynä. Hoidon opintojen alkaessa alkoi erot näkymään selkeämmin. Osalla oman siviilielämän tuomat paineet alkoivat vaikuttaa opintojen etenemiseen vahvasti. Osa opiskelijoista on perheellisiä, osa yksinhuoltajia. Monella on myös tilanne, että töissä on pakko käydä vaikka voimat eivät riittäisi sekä töihin että opintoihin. Myös kielelliset haasteet ovat osalla vieneet voimia, tehtävien tekemiseen on tarvittu tukea funtsista tai opettajilta. Osalla myös oman jaksamisen, sekä elämänhallinnan kanssa yleensäkin, on ollut paineita pitkin matkaa.
Nyt ennen Joulua alkoi kuntoutumisen tukemisen opintokokonaisuus. Kyydistä on pudonnut kokonaan yksi opiskelija ja monelle on opintoja räätälöity yksilöllisemmin suoritettaviksi. Opettajan näkökulmasta pelko opiskelijan ”putoamisesta” on ainakin viiden opiskelijan kohdalla. Näiden mahdollisten putoajien haasteena on oman elämän hallinta, jaksaminen ja opintoihin sitoutuminen on jatkuvaa pohdintaa. Rästejä on kertynyt ja niiden hoitaminen tuntuu välillä liian haasteelliselle, tosin onnistumisiakin on.
Yksilöllisiä ratkaisuja on tehty, hoidon teoriaopintoja on integroitu työssäoppimisen yhteyteen ja osa suorittaa hoidon opintoja vielä kuntoutumisen tukemisen työssäoppimisen yhteydessäkin.
Myös hieman luovempia tapoja olen pyrkinyt opettajana käyttämään. Osalle kirjoittaminen tai tehtäviin tarttuminen on haasteellista. Olen pitänyt ns. suullisiakin tenttejä parille herralle, kun olen tiennyt heidän taustansa ja tiedän heidän osaavan asian, eivät vain ole pystyneet sitä paperille saamaan. Olemme siis käyneet ammatillisen keskustelun aiheesta mm. syrjäytymisestä ja sosiaalituen hakemisesta ja miten lähihoitaja asiakastaan tuon tuen piiriin ohjaa. Osaamisen tunnustamista ja tunnustamista on tehty aikaisemman työkokemuksen perusteella.
Opiskelijoiden kanssa yhteydenpito tapahtuu parhaiten
tekstiviestitse tai whatsappilla, ryhmällä on käytössään myös yhteinen
facebook-ryhmä tiedottamiseen. Tuntuu, että opiskelijat saan näin parhaiten
kiinni, opiston wilmaa käytetään siinä rinnalla sujuvasti. Monen opiskelijan
kohdalla opintojen ohjaaminen eteenpäin tapahtuu ihan kasvotusten ja yksilöllisesti
keskustellen.
Ohessa opiskelijablogi, josta on opiskelijan lupa julkiseen esittämiseen. Blogi on peruskoulusta suoraan tulleen nuoren, joka on reilussa vuodessa kasvanut ammatillisesti hurjasti ja rohkaistunut. Jo aikaisemmin tälle sivustolle on linkitetty blogi, mikä on opiskelijan, jolla on työkokemusta hoiva-alalta jo takana. Hänelle haasteet koulun, työn ja lapsenhoidon yhteensovittamisessa luo paineita, mutta toisaalta hänen kanssaan etsitään sitten niitä luoviakin keinoja välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti